Akateemisuus
Jos joku on opiskellut yliopistossa tai korkeakoulussa, häntä sanotaan akateemisesti koulutetuksi. Me harrastamme akateemista ratsastustaidetta (tai pitäisikö ollakin ratsastusTAITO? – voihan englannin sana ”art” kääntyä suomeksi myös noin). Missäs yliopistossa sitä opetetaan? Olemmeko siis kaikki akateemisesti koulutettuja harrastuksemme myötä?
Akateeminen ratsastustaide, tai klassinen ratsastus, Academic Art of Riding – Classical Riding, perustuu vuosisatoja sitten sotahevosten koulutuksessa käytettyyn koulutusmetodologiaan. Usein kuulee lausuttavan sellaiset nimet kuin esimerkiksi Pluvinel, Guérinière ja Steinbrecht, joista suuntauksen varhaisin edustaja oli Pluvinel 1500-luvulla. Kauan sitä ennen, noin 2500 vuotta sitten, tosin, filosofi ja monitoimimies Xenophon kirjoitti jo hevosmiestaidon teoksessaan samoista periaatteista, joita klassisen ratsastuksen peruskiviksi nykyään ymmärretään.
Muutaman sadan vuoden takaisina aikoina ratsastushan oli vahaviiksisten, salskeanprameissa asepuvuissa astelevien aatelisherrojen taito. Oli perusteltua sanoa, että opeteltiin ”akateemista ratsastusta”, sillä asiaa harjoiteltiin hartaasti ja syvällisesti, ihan jopa pitkien opintojen mitassa - motivaationa taustalla tosin luonnollisestikin usein valmius sotimiseen enemmän kuin mielenkiintoisen vapaa-ajan vietto…
Tänään, vuonna 2015, hevosharrastus ei ole rajoittunut vain harvojen riemuksi, ja akateeminen ratsastustaidekin on kerännyt Suomessa intensiivisen kannattaja- ja harrastajajoukon. Soisipa tämän taidon ottavan vielä lisääkin jalansijaa.
Akateemisen ratsastustaiteen harrastaminen ja opettelu merkitsee minulle esimerkiksi…
- hevosen psyykkisten ja fyysisten lähtökohtien ymmärtämistä ja sisäistämistä pohjaksi harjoittelulle: jos olet itse rapakuntoinen ja rytmitajuton, pääsisitkö nyt, tässä ja tänään, ballerinaksi Kansallisoopperaan?
- harjoittelun toteuttamista hevosen ehdoilla ja ”päivän kunnon” mukaan: se mikä onnistui loistavasti kolme päivää sitten voi tänään mennä ihan onnettoman surkeasti – sitten katsotaan, mitä tänään tehdään ja miten, eikä stressata sen enempää!
- maastakäsittelyn omaksumista arvokkaaksi työkaluksi hevosen koulutus- ja oppimisprosessissa
- oman kehonkielen ja reaktioiden tarkkuuden ja selkeyden harjoittamista
- työskentelyä hevosen rentous- ja mukavuusalueella: pikkurippuisen aina kysytään ja haastetaan, josko nelijalkainen iso ystävä olisi valmis kokeilemaan sinä hyvänä hetkenä harjoituksen vaativuuden nostoa
- oman ajattelutavan ja mielentilan ”zeniyttämistä”: hermostuminen ei auta, kiire romuttaa koko harjoituksen ja suuttumus vie suohon
Olen itse kolmisen vuotta harrastanut hevosteni kanssa ”akateemisesti”. Ensimmäisen hevoseni (kaikin puolin ongelmatapaus; herkkä hevonen liian kauan väärässä paikassa, lopputulos oli kaikin puolin ilmeinen ja surullinen) myötä huomasin, että valtavirtainen hevosenpito- ja koulutustapa ei anna minulle riittämiin vastauksia eikä välttämättä tue hevosen hyvinvointia. Aloin siis etsiä monella taholla uutta näkökulmaa. Ensin havahduin pihattotallin hyötyihin ja melko nopeasti sen jälkeen kietouduin klassisen ratsastuksen lumoihin.
Tie on auki ja avautuu koko ajan lisää.
“For what the horse does under compulsion, is done without understanding; and there is no beauty in it either, any more than if one should whip and spur a dancer.”
- Xenophon -