Jäsenhaastattelu: Marianne

KERTOISITKO ITSESTÄSI: KUKA OLET JA MISSÄ ASUT?
Olen Marianne Immonen ja asustelen perheeni ja hevoseni kanssa Nurmijärvellä. Toimin vuosina 2006-2010 KlaRan hallituksessa.

MILLAISILLA HEVOSILLA OLET RATSASTANUT HARRASTUKSESI AIKANA?
Ihan kaiken sorttisilla ja karvaisilla! Lähtien kouluttamattomasta lämppäristä, itsepäisistä poneista, jatkuen erilaisiin ratsastuskouluhevosiin. Osa ratsastuskouluhevosista on ollut oikein osaavia ja kivoja, mutta mahtui sinne sekaan myös muutamia sulkeutunut ja jäykkä reppanakin. Sittemmin vuokrahevoskuvioiden myötä pääsin ratsastamaan entistä koulutetuimmilla ja herkemmillä hevosilla, se oli todella opettavaista aikaa.

Melkein kymmenen vuotta minulla oli vuokrahevonen ratsastustuntien lisäksi, kunnes hankin oman hevosen. Opettajani kävi ostamassa itselleen Portugalista lusitanotamman keväällä 2008 ja tammalla oli varsa mukana. Ostin silloin tuon pikkuvarsan ilman aiempaa kokemusta varsoista tai niiden koulutuksesta. Yhdessä on tehty ja opeteltu yhtä sun toista, kävelty kymmeniä kilometrejä pitkin metsäpolkuja, opeteltu juoksutustyöskentelyä, maastatyöskentelyä, ratsastuksen saloja ja kärryillä ajoa, unohtamatta talvihupailua lasten kanssa jos lunta on eli hiihtoratsastusta ja -pulkkailua :)

MITEN KAUAN OLET PUUHAILLUT HEVOSTEN KANSSA? OLETKO HEVOSALAN AMMATTILAINEN VAI HARRASTAJA?
Aloitin ratsastuksen ennen kouluikää Turussa erään ratsastuskoulun jättimäisillä puolalaisilla hevosilla, jalkani tuskin ylettyivät satulasiiven alapuolelle. Hevoskärpänen iski silloin pahasti ja olen puuhaillut koko ikäni hevosten kanssa harrastusmielessä.

MITEN OLET TUTUSTUNUT KLASSISEEN RATSASTUKSEEN? KUKA OLI ENSIMMÄINEN OPETTAJASI, JOKA JOHDATTI SINUT KLASSISEN RATSASTUKSEN PARIIN?
Ratsastuskoulumaailmaa riittävästi nähtyäni minulla oli tunne, että kaipaisin jotain uutta näkökulmaa, syvällisempää, ei niin teknistä lähestymistapaa ratsastukseen. Olin jämähtänyt paikoilleen ja minusta tuntui etten enää edistynyt.

Vuonna 2002 kuulin Soile Kokosta ja hänen aikeistaan aloittaa opetus Riihimäellä. Sinne sitten lähdin kokeilemaan ja katsomaan mitä tuleman pitää. Nyt olen ollut yli 14 vuotta Soilen oppilaana, enkä pois vaihtaisi.

KEITÄ MUITA INSPIROIVIA OPETTAJIA TAI TIEDON- JA OPINLÄHTEITÄ SINULLA ON AJAN MYÖTÄ OLLUT? ENTÄ NYT TÄLLÄ HETKELLÄ?
Opettajana Soile on minulle ollut aina inspiraation lähde isolla I:llä ja on edelleen. :)

Nuno Oliveiran kirjallisuus ja videot ovat olleet toki myös mielenkiinnon kohteena. Kun aikaa kuluu ja on itse mennyt eteenpäin, huomaakin, että joku jo läpikäynti asia kirjasta tai videosta avautuukin ja loksahtaa kohdilleen. Sen vuoksi kirjallisuus ei vanhene, siihen voi aina palata uudelleen.

Olen jonkun verran tutustunut myös muuhun ympäröivään tarjontaan ja erilaisiin ajattelumalleihin klassisen ratsastuksen ympärillä, esimerkiksi Catherine Laurentyyn ja Eversti Cadreen. Bettina Drummond on myös mielenkiintoinen, mutta hänestä ei ole paljoa esim. videomateriaalia tarjolla.

MIKSI VIEHÄTYIT AIKOINAAN KLASSISESTA RATSASTUKSESTA?
Kiinnostuin etenkin työskentelyn vaivattomuudesta, harmoniasta, tasapainosta, kauniista istunnasta ja apujen käytöstä sekä tyytyväisen ja elastisen näköisistä hevosista. Tosin tämänkaltainen lopputulema ei pitäisi olla "suuntauskohtaista".
 

MIKSI KIINNOSTUKSESI TÄHÄN SUUNTAUKSEEN ON SÄILYNYT JA MITEN YLLÄPIDÄT SITÄ?
Oppiminen jatkuu hautaan saakka, jos vain itse olen vastaanottavainen ja muuntautumiskykyinen. Muutos lähtee minusta itsestäni ja se on välillä aika hidasta. Minulle tämä suuntaus on itsestään selvä etenemissuunta ja haluan oppia tästä lisää uusia ja syvempiä näkökulmia ja niitähän löytyy koko ajan lisää. Kiinnostusta ei tarvitse tietoisesti ylläpitää, se tulee oman motivaation kautta ja halusta oppia.

MIKÄ ON PARASTA KLASSISESSA RATSASTUKSESSA?
Olen löytänyt ihan uuden maailman ja lähestymistavan, jonka positiivinen anti näkyy sekä hevosten kanssa ollessa että muussa elämässäni. :)

Minulla on vaativa opettaja, joka on haastanut minua siitä, että minun pitää itse muuttua jos haluan edistystä. Se ei ole ollut eikä tule olemaan helppoa, mutta olen nähnyt kuitenkin jo oikean suunnan ja mahdollisuudet.

MIKÄ OLI TÄRKEIN ASIA, JONKA OPIT KLASSISESTA RATSASTUKSESTA LAJIN ENSIMMÄISEN HARRASTUSVUOTESI AIKANA?
Rennon ja tasapainoisen istunnan ja apujen käytön ensiarvoisen tärkeä merkitys. Ensimmäinen puoli vuotta harjoiteltiinkin rentoa istuntaa ja tasapainoa enimmäkseen ilman jalustimia.

MITKÄ OVAT TÄRKEIMMÄT ASIAT, JOTKA TÄHÄN MENNESSÄ YLIPÄÄNSÄ OLET TÄSTÄ LAJISTA OPPINUT?
Kun kaikki palikat on kohdillaan ja työskentely on tasapainoista, kaikki tuntuu vaivattomalta, helpolta ja kevyeltä ja hevonen haluaa kantaa itsensä upeasti. Tosin tämä asia ei ole minusta suuntausasia, on vain hyvää ja ja huonoa ratsastusta, päämäärä on varmastikin suurin piirtein sama suuntauksesta riippumatta, keinot
päästä tähän päämäärään sitten ehkä enemmänkin vaihtelee.

Hevosen rentouden (sekä keho, että mielentila) merkitys päämäärän saavuttamiseksi on tärkeää, mutta samalla tulee olla riittävä energisyys työskentelyssä. Rentouden ja energisyyden yhdistelmä ei aina ole helppo löytää tai pikemminkin vielä ymmärrys siitä, että energiataso nouseekin kuin itsestään nimenomaan rentouden kautta, ei vauhdin tai puskemisen kautta.

Koska olemme psykofyysinen kokonaisuus, vähintään yhtä tärkeä työkalu hyvällä ratsastajalla on notkean ja tasapainoisen kehon lisäksi, oma rento ja avoin mielentila, jonka hevoset vaistoavat ja peilaavat erityisen herkästi.

Yksi suurimmista klassisen suuntauksen anneista minulle on ollut maastatyöskentely, jonka avautuminen avasi minulle oven uuteen maailmaan. Jumppaan hevosta säännöllisesti ilman ratsastajan painoa, jolloin hevosen on helpompi löytää oma tasapaino. Maastatyöskentelyllä aloitin varsani koulutuksen ensin liinassa ja koulutustason noustessa esittelen hevoselleni uudet asiat maastakäsin hevosen vierellä kulkien.

MITEN TOIVOT ITSE KEHITTYVÄSI KLASSISENA RATSASTAJANA?
Haluan saada lisää herkkyytä ja hienovaraisuutta. Haluan olla mieleltäni niin rento ja tasapainoinen, etteivät ulkopuoliset häiriötekijät pääse häiritsemään minun ja hevosen yhdessäolon tasapainoa. Opettelen myös taitoa kouluttaa itse hevonen varsasta saakka niin pitkälle kuin molempien rahkeet riittää. Lisäksi olisi hienoa jos oppisi kouluttamaan ja virittämään erilaisia hevosia sujuvasti, tarkoitan eri luonteiden lisäksi erilaisia rakenteellisia yhdistelmiä, kuten esimerkiksi lyhytselkäinen ja pitkäkaulainen hevonen tai pitkäselkäinen ja lyhytkaulainen hevonen. Erilaiset rakenteet ja luonteet tarvitsevat eri asioita kouluttajalta.

MITEN TOIVOISIT KLASSISEN RATSASTUKSEN KEHITTYVÄN TULEVAISUUDESSA?
En tiedä tarvitseeko sen kehittyä mihinkään, siinä on kaikki jo valmiina vanhoihin, jo hyviksi koettuihin käytäntöihin perustuen. Ehkä klassista ratsastusta ei tarvitsisi korostaa erillisenä lahkona tai tyylisuuntana? Tosin ideologisena ratsastusseurana KlaRan kommunikointi voisi mennä siinä vaiheessa aika vaikeaksi. :)